Kysymys joustavuudesta puhuttaa opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa

OHO-hankkeessa toteutimme vuoden 2018 aikana saavutettavuuskyselyt suomalaisten korkeakoulujen opiskelijoille, opetushenkilöstölle sekä ylimmälle johdolle. Raportti kyselyistä näkee päivänvalonsa loppuvuoden aikana, mutta jo tässä vaiheessa nostan esiin yhden selkeän kyselyvastauksissa painottuneen teeman: joustavuuden.

Joustavuus nimittäin nousi kyselyissä esiin lukuisissa vastauksissa. Tällä vastaajat tarkoittivat muun muassa mahdollisuuksia yksilöllisiin järjestelyihin esimerkiksi tentin tekemisessä sekä joustamista palautuspäivämäärissä ja läsnäolokysymyksissä. Aihe puhutti sekä opiskelijoita että opetushenkilökuntaa.

Kärjistäen voisi sanoa: opiskelijoiden näkökulmasta tarvitaan ja toivotaan joustoja, mutta tiukat ja niuhot opettajat eivät sellaisia anna. Opettajien näkökulmasta taas lepsut opiskelijat haluavat vain joustoja milloin mistäkin syystä, mutta opettajien resurssit riittävät nipin napin strukturoituihinkaan kurssitoteutuksiin. Noh – ei tilanne onneksi ole aivan näin mustavalkoinen. Kyselyssä moni opiskelija kiitti oman korkeakoulunsa opettajia siitä, miten opiskelijan elämäntilanne on otettu huomioon ja joustoja on ollut saatavilla. Samoin moni opettaja kertoi omissa vastauksissaan, että pyrkii antamaan joustoja sen verran kuin pystyy, ja usein joustamiseen on hyvät perusteet.

Kyselyn valossa on kuitenkin selvää, että käytänteet vaihtelevat suuresti paitsi korkeakoulujen välillä, myös ja ennen muuta opettajasta ja kurssista toiseen. Yksi opettaja kehittää monipuolisia kursseja, toteuttaa yksilöllisiä järjestelyjä ja kuuntelee olkapäänä opiskelijan huolia. Toisaalta saman opettajan kollega saattaa ajatella, että hän vetää kolmelle sadalle opiskelijalle samanlaisen luentokurssin kuin aina ennenkin, eikä hänen työaikansa edes riitä muuhun; kaikkien opiskelijoiden on oltava samalla viivalla kaikin tavoin, joten joustoja ei voida siksikään antaa.

Opiskelijoiden tilanteet ovat hyvin moninaiset. Joustoja voivat tarvita esimerkiksi lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista tai kroonisista sairauksista kärsivät opiskelijat. Mutta monen elämäntilanne on haastava muutenkin. Kyselyymme vastanneista opiskelijoista 42 % ja YTHS:n viimeisimmän, vuonna 2016 tehdyn terveyskyselyn vastaajista noin puolet työskentelee opintojensa ohella elättääkseen itsensä ja luodakseen pohjaa opintojen jälkeiselle uralle. Työn ja opintojen yhdistäminen voi olla hyvin hankalaa. Samoin perhe-elämän ja opintojen yhteensovittaminen vaatii vaivaa, eikä aina onnistu mutkattomasti. Ei kai silti ole kenenkään etu, että työssäkäyvät tai pienten lasten vanhemmat eivät voisi suorittaa opintoja korkeakoulussa – useinhan tämä tarkoittaisi opintojen keskeyttämistä.

Korkeakouluopiskelun alkaessa uuden opiskelijan haaveet ja toiveet opiskelusta voivat kokea kovan kolauksen. Mielessä on voinut olla akateemisen vapauden keidas, jossa kursseja otetaan sieltä täältä ja niitä käydään omien valintojen ja aikataulujen mukaan. Käytännössä vapaus tuo mukanaan kuitenkin myös vastuita, mitä opettajatkin kyselyvastauksissaan painottivat: Jos kurssille tulee, pitää myös noudattaa esimerkiksi poissaolosääntöjä. Silti voisi olla paikallaan miettiä, voisiko esimerkiksi luentojen tallentamista ja tätä kautta etäosallistumismahdollisuutta kehittää. Jo pelkästään mahdollisuudesta osallistua etänä tai katsoa opetusta myöhemmin tallenteena olisi monelle opiskelijalle paljon hyötyä. Samalla opiskelijalla on tietysti vastuu omista opinnoistaan, mutta korkeakoulu voi tehdä paljon opintojen sujuvan etenemisen eteen.

Korkeakoulujen tulisi kuitenkin tukea opettajia esimerkiksi juuri tallenteiden tekemisessä ja toteutuksessa. Kyselyssä opetushenkilökuntaan kuuluvat vastaajat nostivat esiin etenkin aikapulan, jonka vuoksi opiskelijoiden yksilölliseen huomioimiseen tai opetuksen kehittämiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa. Kehittäminen vaatisi tuekseen koko työyhteisöä, jolloin opetuksen saavutettavuuden kehittämiseen kannustettaisiin. Myös tietoa ja koulutusta siitä, miten opiskelijoita voisi tukea ja miten opetuksestaan voisi helposti tehdä saavutettavaa, olisi oltava helposti saatavilla.

Saavutettavuuskyselyiden valossa olisikin hyvin tärkeää, että korkeakouluissa keskusteltaisiin avoimesti joustavuuteen liittyvistä kysymyksistä. Opettajat voisivat selkeästi kertoa opiskelijoille, mistä tietyt säännöt kumpuavat – eihän kyse ole opiskelijoiden kiusaamisesta tai tiukkuudesta vain tiukkuuden vuoksi. Samalla opiskelijoiden kannattaa kertoa avoimesti omista tilanteistaan. Tarve joustavuudelle ei varmasti tule lähitulevaisuudessa katoamaan minnekään.

 

Kirjoittaja: Essi Huuhka, Turun yliopisto

 

essi

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: