Jospa hyvä lämmin hellä, ois mieli jokaisen korkeakoulussa…

Kuvassa vasemmalta oikealle: Liisa Hyytiäinen ja Päivi Pynnönen.
Kuvassa vasemmalta oikealle: Liisa Hyytiäinen ja Päivi Pynnönen.

Vuoden 2019 lopussa päättyy OHO!- hanke, jossa tavoitteena on ollut korkeakouluopiskelijoiden  opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden tukeminen ja näiden teemojen kehittäminen korkeakouluissa. Nämä teemat ovat tärkeitä opiskelijoiden opintojen suorittamisen ja läpäisyn edistämiseksi. Nämä kaikki ovat myös teemoja, jotka kulkevat vahvasti rinnakkain ja kokonaisuutena luovat pohjaa hyvälle opiskeluajalle ja myös tulevalle elämälle.

Jotta nämä teemat toteutuisivat hyvin jokaisen opiskelijan kohdalla, on korkeakoulun oltava mahdollisimman saavutettava. Saavutettavuus tarkoittaa, että korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden. OHO! -hankkeessa tehtiin korkeakouluopiskelijoille kysely, jossa he saattoivat arvioida oman korkeakoulunsa saavutettavuutta. Kyselyn vastaukset kertovat osaltaan siitä, miten opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden teemat toteutuvat tällä hetkellä korkeakouluissa Suomessa.     

Opiskelukyky

Opiskelukykyä ei mitata pelkästään sillä, että osallistuuko opiskelija aktiivisesti opetukseen tai pärjääkö tenteissä. Opiskelukyky on paljon muutakin.  Se on opiskelijan työkykyä. Tämä kyky ja taito heijastuu myös tulevaan työelämään, joten opinnoissa saa oppia muutakin kuin oppiaineisiin liittyvää tietoa. Opiskelukykyä ovat muun muassa opiskelutaidot ja ongelmanratkaisutaidot. Opiskelutaitoisuus kertoo taidosta jäsennellä ja käyttää erilaisia tietoja ja kyvystä soveltaa oppeja.  Ongelmanratkaisukykyä tarvitaan ei pelkästään tehtävistä selviämiseen, mutta myös eri tilanteisiin, joihin opinnoissa törmää. Opinnoissa voi syntyä ristiriitatilanteita ja myös muun elämän paineet opintojen kanssa voivat synnyttä tilanteita, joissa tarvitaan laajaa kokonaisuuden hahmottamista ja nopeaa päätöksentekoa.

Opiskelutaitoihin kuuluu myös inhimillisiä piirteitä, kuten vuorovaikutustaidot, itsetuntemus ja sopeutumiskyky. Vuorovaikutustaitojen merkitys opinnoissa on suuri. Usein luullaan, että hyvät vuorovaikutustaidot ovat lähinnä erittäin sosiaalisilla ja ulospäinsuuntautuneilla persoonilla. Näin ei ole, vaan ujommilla ja sisäänpäin lämpenevilläkin voi olla erittäin hyvät vuorovaikutustaidot. Tämän tunnistamiseksi tarvitaan molemminpuolista kommunikointia ja kykyä ymmärtää toisen ajattelutapaa. Itsetuntemusta on tunnistaa omat rajansa ja kykynsä oppia. Oppimista, oppimistapoja ja työskentelytapoja on yhtä monia erilaisia kuin on opiskelijoitakin, ja näiden tunnistaminen ei ole itsestään selvää opiskelijoille. Tämän oppiminen opintojen aikana auttaa löytämään itselleen sopivaa työtä ja ohjautumaan työpaikoille, joissa kykenee toimimaan parhaan potentiaalinsa mukaan, kun tunnistaa oman oppimisen ja työskentelyn vahvuudet.

Itsensä ja omien vahvuuksiensa tunnistamisen rinnalla kulkee vahvasti myös sopeutumiskyky. Oppiminen tapahtuu nykyään mitä erilaisimmissa ympäristöissä, niin luokkatiloissa, erilaisissa yhteisötiloissa kuin verkkoympäristössäkin. Eikä pidä unohtaa opiskelijajoukon moninaisuuden kasvua. Tämän päivän opiskelijan pitää oppia toimimaan näissä erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisryhmien kanssa, ja sopeutumiskyvyssä tarvitaan itsetuntemusta. On kysyttävä itseltään mitkä tavat toimivat minulle parhaiten fyysisessä ympäristössä, ja millaiset digitaalisessa ympäristössä? Entä miten toimin ja olen vuorovaikutuksessa erilaisten persoonien kanssa? Työelämän muutos on uusi normi, ja sopeutumiskyky erilaisiin ympäristöihin ja ihmistyyppeihin on avainasemassa mutkattomampaan siirtymiseen opinnoista työelämään.

Opiskelijoilta vaaditaan sellaista työskentelykykyä, johon ei kaikki työelämässäkään pysty. Korkeakouluopiskelijoilla on oltava vahvaa itsensä ja oman työn johtamista, laajan tiedon analysointia ja jäsentelyä sekä esiintymistaitoja. Lisäksi korkeakouluopiskelijan pitää osata toimia hyvin yrittäjämäisesti. Näitä kaikkia taitoja kuuluu oppia korkeakouluissa ja opintojen on tarkoituskin antaa laaja-alaiset valmiudet työelämään. Opiskelukykyä on myös henkilön omat resurssit, eli fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, aika ja taloudellinen tilanne. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa psyykkiset haasteet vaikuttavat fyysiseen hyvinvointiin ja vastaavasti fyysiset haasteet vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin.

Hyvinvointi

Hyvinvoinnin merkitys opintojen sujuvuuteen on kiistaton, ja hyvinvointi tukee jaksamista opinnoissa. Kun opiskelija kokee, että hänen hyvinvointinsa on riittävällä tasolla, on helpompi kohdata haasteita opinnoissa. Opiskeluhyvinvointi on monisyinen aihealue, jossa polveilee ristiin opiskelijan omat kyvyt ja resurssit, elämänhallinta ja saatavilla olevat tukipalvelut. Opiskelijoiden moninaisuuden kasvaessa myös erilaisten terveydellisten haasteiden kirjo opiskelijayhteisöissä lisääntyy. Tämän tunnistaminen on tärkeää eri tukipalveluissa, opiskeluterveydenhuollossa ja opintojen ohjauksessa, sekä kuraattoreiden ja opintopsykologien palvelujen joustavana mahdollistamisena opiskelijoille.

Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointi on yleisesti hyvällä tasolla, mutta paljon on myös haasteita. Mielenterveysongelmat lisääntyvät, ja tähän osasyynä on opiskelijoiden kokema valtava paine opintojensa edistymisestä ja taloudellisesta tilanteestaan. Lisäksi lisääntynyt yksinäisyys kuormittaa monia.

OHO! – hankkeen kyselyssä eniten mainittu opintoja tukeva seikka oli opiskelukavereiden tuki ja yhteisöllisyys. Tämän otti esiin vastauksessaan 40 % avovastauksen kirjoittaneista opiskelijoista. Opiskelutovereita ovat tärkeä opiskelua tukeva asia vertaistuen vuoksi. Opiskelutovereilta saatu tuki saattoi olla konkreettista opintotehtävissä avustamista, mutta useasti vain keskustelua opiskelujen haasteista. On tärkeää, että opiskelussa kohtaamiaan ongelmia pystyy purkamaan muiden samassa tilanteessa olevien kesken.

Osallisuus

Osallisuudella on merkitystä, kun halutaan vähentää opintojen aikana kokemaa yksinäisyyttä ja edistää kiinnittymistä opiskeluyhteisöön. Yksinäisyyden tunteet vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin ja sen myötä opinnoissa jaksamiseen ja pärjäämiseen. Kun opiskelija tuntee kuuluvansa yhteisöön, hän on motivoituneempi ja jaksaa haasteita paremmin. Yksinäisyyttä koetaan korkeakouluympäristöissä yllättävän paljon, ja huolestuttavan paljon vähemmistöjen keskuudessa. Opiskelijabarometrin mukaan terveydellisiä haasteita kokevista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä sekä etnisistä vähemmistöistä jopa lähemmäs kolmasosa koki syviä ja laajoja yksinäisyyden tuntemuksia ja etteivät kuulu joukkoon.

Opiskelijoiden yksinäisyys ei ole aina päällepäin näkyvää. Muusta joukosta hieman erillään oleva saattaa kokeakin kuuluvansa porukkaan juuri sellaisena kuin on, kun taas näennäisesti mukaan kuuluva saattaa kokea vapaalla paljon yksinäisyyttä. Tärkeää olisi, jos huomataan jonkun jäävän ulkopuolelle, ottaa hänet aktiivisemmin mukaan toimintaan niin opinto- kuin muissakin opiskelijayhteisöissä. Opiskelijatoiminnassa on onneksi jo paljon hyviä rakenteita ja toimintatapoja, mutta tämän päivän haaste on, miten saada mukaan erilaisia ihmisiä? Opiskelijajärjestöt ja yhdistykset kohtaavat lisääntyvässä määrin toiveita erilaisille tapahtumille ja kohtaamispaikoille, ja samaan aikaan kokevat haasteita saada erilaiseen toimintaan porukkaa mukaan.

Myös OHO! – kyselyvastausten perusteella monet opiskelijat eivät koe opiskelijayhteisönsä toimintakulttuuria saavutettavaksi. Tässä joukossa vapaa-ajan toimintaan osallistuminen koetaan hankalaksi. Myös muiden opiskelijoiden kanssa ei tunneta yhteenkuuluvuutta, ystävystyminen on vaikeaa ja omaa ainejärjestöä tai -yhdistystä ei koeta omaksi. Lisäksi osalle opiskelijoista opiskelutoimintaan osallistuminen tuottaa hankaluuksia heidän elämäntilanteensa vuoksi. Esimerkiksi monimuoto- ja etäopiskelijat, jotka usein myös asuivat muualla kuin opiskelupaikkakunnallaan, kokivat opiskelijayhteisönsä vieraaksi. Samoin perheelliset ja työssä käyvät opiskelijoilla on haasteita opiskelijatoimintaan osallistumisessa, kun vapaa-ajan toiminta sijoittuu usein iltoihin.

Joillekin muihin opiskelijoihin tutustuminen on vaikeaa ujouden tai sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Lisäksi erilaiset sairaudet ja oireyhtymät, kuten masennus, ADHD tai Aspergerin syndrooma, voivat tehdä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta haastavaa.

Korkeakouluissa osallisuus näkyy konkreettisesti esimerkiksi monikielisinä opasteina, henkilökunnan moninaisuutena ja kielenkäyttönä. OHO! -kyselyssä tuli esiin eriarvoisuuden kokemuksia, jotka liittyivät erityisesti opettajien väheksyvään asenteeseen opiskelijoita kohtaan. Kyselyn vastaukset kertovat myös siitä, että yhteiskunnassa vallitsee syrjiviä rakenteita kuten esimerkiksi seksististä ja homofobista kielenkäyttöä.

Kohti kaikkien korkeakoulua

OHO! -kyselyssä opiskelijat arvostivat paljon ihmisten tasa-arvoista, yhdenvertaista ja syrjimätöntä kohtelua sekä korkeakoulun avointa ja arvostavaa ilmapiiriä. Opiskelijoiden erilaisuuden ja vähemmistöjen huomioiminen on keskeisestä, jotta kukaan ei tuntisi itseään ulkopuoliseksi esimerkiksi sukupuolen, terveydentilan, toimintakyvyn, seksuaalisen suuntautumisen tai etnisen taustansa vuoksi. Myös persoonallisuuserojen ymmärtämistä toivottiin. Etenkin moni ujompi opiskelija koki, että nykyopiskelijalta odotetaan jatkuvasti rohkeutta ja yltiösosiaalisuutta.

Opiskelijoiden opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemisessa on edelleen kehitettävää kaikissa korkeakouluissa. OHO! – kyselyn mukaan tärkeitä kehitettäviä asioita ovat esimerkiksi opettajien pedagoginen osaaminen, opiskelijoille ja opetushenkilöstölle tarjottava tuki, tiedotus sekä järjestelmällinen saavutettavuuden kehittäminen kaikissa korkeakouluissa.  Moniarvoisuus yhteiskunnassa kuten korkeakouluissa muodostuu erilaisista ihmisistä ja heidän moninaisista taustoista, kokemuksista ja ajatusmaailmoista. Moninaisuutta arvostavassa korkeakoulussa voivat opiskelijat keskittyä opiskeluun, opettajat opettamiseen ja kaikki työskentelyyn, jota saavuttamattomat asenteet, rakenteet tai toimintaympäristöt estä tai häiritse. Tällöin voidaan ajatella, että joulun hengen mukaisesti läpi vuoden ”hyvä lämmin hellä, on mieli jokaisen korkeakouluissa.”

Kirjoittajat

Liisa Hyytiäinen, varapuheenjohtaja, SAMOK
Päivi Pynnönen, lehtori, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu, OHO!-hanke

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: