Keskittymisvaikeuksia ja flow-tilaa – Millaista on autistin yliopisto-opiskelu?

Korkeakoulukentällä saavutettavuutta ja esteettömyyttä on pitkään ajateltu lähinnä fyysisten vammojen kautta, mutta esimerkiksi neuropsykologisten oireiden huomioon ottaminen on viime vuosina parantunut. Millaista autismin kirjoon kuuluvan opiskelijan arki yliopistolla on?

Maiju Jalkanen opiskelee Turun yliopistossa uskontotiedettä. Tauon jälkeen hän on palaamassa takaisin opintojen pariin; nyt työn alla on gradun haastatteluaineistojen litterointi. Maiju on sanavalmis ja taiteellinen, ja hän onkin usein saanut kuulla, ettei hänen mitenkään voi uskoa olevan autistinen.

Maijulla on taustallaan erilaisten diagnoosien ja ominaisuuksien kirjo. Hänellä on todettu autismi sekä ADHD, hän kärsii ahdistuneisuudesta ja somaattisista häiriöistä sekä bipolaarisuudesta. Valtaosa näistä piirteistä on diagnosoitu vasta hänen yliopisto-opintojensa aikana. Opinnot ovat välillä olleet keskeytyksissä, mutta valmistuminen on silti selkeä tavoite.

”Toimintakykyni vaihtelee paljon, ja hyvinäkin päivinä on haasteita”, Maiju kertoo. ”Mielialani vaihtelee ja olen herkkä aistiärsykkeille. Sosiaaliset tilanteet ovat hankalia.”

Yhtenä käytännön ongelmana ovat keskittymisvaikeudet, mikä näkyy esimerkiksi meluisissa tiloissa kuten ruokaloissa tai isoissa luentosaleissa. Joskus ajan ja tilan hahmottaminen luovat ongelmia, minkä vuoksi esimerkiksi kurssit, joiden tapaamiskerrat järjestetään aina eri tiloissa, luovat stressiä.

Yksilöllisiä järjestelyjä

Opintojensa aikana Maiju on saanut yliopiston esteettömyyssuunnittelijalta suosituksen, jonka perusteella hänelle on myönnetty tiettyjä yksilöllisiä järjestelyjä. Maiju on voinut tehdä tenttejä rauhallisessa tilassa, minkä lisäksi hän on saanut lisäaikaa tenttien tekemiseen. Hänen kohdallaan järjestelyt ovat aina toteutuneet hyvin.

”Pääaineessani opettajien suhtautuminen on ollut kauttaaltaan positiivista”, Maiju sanoo. Yhtenä syynä voi olla sekin, ettei Maiju ole peitellyt omia diagnoosejaan, vaan hän on kertonut niistä avoimesti. Erilaisten selvitysten mukaan erityisryhmiin kuuluvilla opiskelijoilla voi olla korkeakouluissa haasteita esimerkiksi joustojen toteutumisessa. Maiju ei ole kuitenkaan omalla kohdallaan törmännyt tällaiseen. ”Kun olen kertonut itsestäni opiskelukavereille, moni on sanonut, että heillä on samanlaisia vaikeuksia. Itse pyrin yleensä sopeutumaan muiden tapoihin enkä vaadi erityiskohtelua. Muut ovat ymmärtäneet tilanteeni hyvin.”

Hyvissä aikeissa tehdyt järjestelyt voivat kuitenkin toteutua huonosti. ”Kerran sain tehdä tentin yksin luentosalissa. Viereisessä salissa kaikki muut tekivät samaa tenttiä. Salien välinen ovi oli kuitenkin koko ajan auki, joten viereisen salin äänet häiritsivät keskittymistäni.”

Maijulla on lisäksi mahdollisuus saada kirjaston lainoihin pidennettyjä laina-aikoja. Hän on myös saanut lääkärintodistuksella kirjaston myöhästymissakkoja anteeksi. Se on ollut tärkeää etenkin yö- ja viikonloppulainojen suhteen, sillä kun toimintakyky vaihtelee ja uniongelmat vaivaavat, myöhästymisiäkin tulee.

Henkilökunnan tarjoama tuki on myös auttanut opinnoissa, joskus yllättävälläkin tavalla: ”Kävin pari kertaa tapaamassa opintopsykologia. Minua neuvottiin ennen opintojen jatkamista hoitamaan itseni kuntoon”, Maiju kertoo. Tuolloin juuri tämä oli tärkeä neuvo. Perfektionismi sekä hankaluudet oman ajan hallinnassa voivatkin johtaa siihen, että Maiju ei välttämättä tunnista ylikuormittumista ajoissa. Silloin on merkittävää, että joku ulkopuolinen neuvoo lepäämään tai jopa laittamaan opinnot tauolle.

”Toisaalta välillä minulla on paljon draivia ja pystyn esimerkiksi kirjoittamaan pitkiä tekstejä nopeasti. Ylikeskityn asioihin,” Maiju kuvailee. Tällöin yleensä tulosta syntyy hyvin arvosanoin.

Itsetuntemus auttaa

Maiju tuntee itsensä hyvin, ja opiskeluiden sujuminen onkin usein kiinni hänen omista ratkaisuistaan: ”Isossa luentosalissa istun aina penkkirivin päässä, jotta pääsen tarvittaessa helposti pois salista. Joskus valitsen kursseja sen mukaan, ovatko ne läsnäolopakollisia ja mihin aikaan opetusta järjestetään.”

Koska hänen toimintakykynsä vaihtelee, ja lääkkeet tekevät usein juuri aamuisin olon tokkuraiseksi, täytyy kurssien käytäntöihin kiinnittää huomiota. Joskus kurssit ovat jääneet keskenkin. Psykologian sivuaineopinnoissa hän on voinut katsoa luentoja videoilta, mikä on ollut suureksi avuksi. Vuorokausirytmillä ei ole väliä, jos asioita voi opiskella vaikka keskellä yötä.

”Myös tarkka etukäteen suunnitteleminen auttaa”, Maiju kuvailee opintojaan. Yllättäen eteen tulevat tilanteet ja muutokset luovat stressiä.

Etenkin opintojen alussa vertaistuesta olisi voinut olla apua. Vaikka Maijun omalle kohdalle ei juuri ole sattunut ongelmia muiden asenteissa, kokee hän silti, että nepsyjä, neuropsykologisesti oirehtivia opiskelijoita, ei välttämättä oteta aivan todesta. ”Minua on ehkä auttanut se, että minulla on myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Se on aina otettu vakavasti.”

Maijun vinkit opettajille

Miten yliopisto ja opettajat sitten voisivat tukea opiskelijaa, jolla on esimerkiksi neuropsykologisia oireita? Maijun tärkein neuvo ja toive on, että opettajat olisivat halukkaita joustamaan.

”Joustojen kysyminen ei tarkoita, että jotkut muut asiat menisivät opintojen edelle”, Maiju huomauttaa. Kyse ei ole suinkaan laiskuudesta. ”Elämä on kokonaisuus. Opintoihin voivat vaikuttaa todella monet asiat, onhan opiskelijoilla elämää myös yliopiston ulkopuolella.”

Yhdeksi ongelmaksi Maiju nimeää sen, miten nepsy-opiskelijoiden on usein vaikea hankkia tarpeeksi opintopisteitä, jotta voisivat olla opintotuella. Toimeentulon ongelmat vaikuttavat myös opintojen etenemiseen.

”Tunnen nepsyjä, joiden on toimeentulon takia pakko tehdä töitä, mutta joilla ei ole siihen jaksamista sitäkään vähää kuin neurotyypillisillä opiskelijatovereillaan. Kyseisissä tilanteissa opiskelija voi näyttää saamattomalta tai epämotivoituneelta, vaikka oikeasti siitä ei olisi lainkaan kyse. Tilanteita ei helpota se, että opiskelijoiden halutaan valmistuvan koko ajan nopeammin ja nopeammin.”

Erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen suoritustavoissa auttaisi myös monia. Useissa oppiaineissa esimerkiksi juuri Maijun omalla alalla ja humanistisella alalla näin jo tapahtuukin. Kaikissa oppiaineissa se ei kuitenkaan ole itsestäänselvää.

Kirjoittaja

Essi Huuhka

OHO!-hankkeen hankekoordinaattori, Turun yliopisto

Vastaa

Up ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: