OHO!–kahvit JAMKissa – Saavutettavuustietoa henkilöstölle ja opiskelijoille

JAMK1

Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtorit Anneli Muuronen ja Seija Eskola.

Yhdessä saavutettavuutta, esteettömyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia edistämässä

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa järjestettiin henkilöstölle ja opiskelijoille 26.-27.3.2019 toiminnalliset OHO!–kahvit Rajakadun ja Lutakon kampuksilla.  OHO!-hankkeen (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) kanssa yhteistyössä järjestäjinä toimivat JAMKin opiskelijajärjestö JAMKO, HYVI, esteettömyysyhdyshenkilö Vesa Kuhanen sekä DigiCampus –hanke. OHO!-kahveihin osallistui yhteensä noin 150 aktiivista henkilöstön ja opiskelijoiden edustajaa.

Tavoitteena oli edistää tietoisuutta saavutettavuudesta ja esteettömyydestä korkeakoulussa sekä osallisuuden ja hyvinvoinnin merkityksestä opiskelulle. Kahveilla oli myös mahdollista saada tietoa JAMKin opiskelijoille tarjoamista tuki- ja ohjauspalveluista. Vastauksia saatiin mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitä JAMKin esteettömyysyhdyshenkilö tekee?
  • Miten korkeakoulujen saavutettavuutta arvioidaan? Mikä on saavutettavuuskriteeristö?
  • Mitä on digitaalinen saavutettavuus? Mitä velvoitteita korkeakouluille tulee syksyllä 2019?

JAMK2

Opiskelijat Nea Tiihonen ja Eveliina Kautto.

Tietoa saavutettavuudesta sekä omia kokemuksia pyörätuolilla liikkumisesta tai näkövammasta 

Saavutettavuus- ja esteettömyystietoisuutta pyrittiin lisäämään keskustelujen lisäksi KAHOOT-visailun avulla. KAHOOT-visailuun osallistujia oli välillä jonoksikin asti. Visailun kysyttiin mm. mitä saavutettavuudella tarkoitetaan, mitä EU:n saavutettavuusdirektiivi ohjeistaa, mikä on yleisin oppimisvaikeus sekä mitkä ovat opiskelijan tukimuotoja JAMKissa.

OHO!-kahveilla oli myös mahdollisuus kokea itse, miltä tuntuu liikkua pyörätuolilla. Simulaatiolasien avulla voi saada omakohtaisen kokemuksen siitä, miten näkövamma voi elämää tai opiskelua rajoittaa. Kuntoutusohjaaja-opiskelija Eveliina Kautto kertoi osallistujille lisätietoa saavutettavuudesta ja esteettömyydestä sekä miten pyörätuoli tai näkövamma voi rajoittaa elämää ja opiskelua.

JAMK3

Opiskelijat Nea Tiihonen, Eveliina Kautto ja JAMKin esteettömyysyhdyshenkilö Vesa Kuhanen.

Digitaalinen saavutettavuus ajankohtainen teema

Digitaalinen saavutettavuus on ajankohtainen teema ja DigiCampus -hanketta edustavan Minna Koskisen puheille oli lähes jatkuva jono. Varsinkin henkilöstö halusi tietää, mitä saavutettavuusdirektiivi ja sen perusteella laadittu lainsäädäntö tarkoittavat korkeakoulun opettajan työssä.

Minna Koskinen kertoi, että saavutettavat verkkosivut, mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt tulisi olla sellaisia, että kuka tahansa voisi niitä käyttää erilaisilla päätelaitteilla tai apuvälineillä sekä ymmärtää, mitä niissä sanotaan. Julkisten verkkosivustojen mm. blogit, avoimet oppimateriaalit, verkkolehdet sisältöjen tulee olla jatkossa saavutettavia.  Tämä koskee jo 23.9. jälkeen tehtyjä uusia verkkosivustoja.

JAMK4

Minna Koskinen (DigiCampus-hanke) ja Kaisa Lällä, teemana digitaalinen saavutettavuus.

 

Yhteisöllisyys opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäjänä

Opiskelijajärjestö JAMKO järjestää monenlaista yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa opiskelijoille. JAMKOn edustajana kahveilla oli Nea Tiihonen.

JAMK5

Opiskelijat Eveliina Kautto ja Nea Tiihonen.

 

Opiskelijat saivat jättää fläppitaululle omia näkemyksiään siitä, millainen on saavutettava unelmakorkeakoulu. Sitä kuvattiin mm. seuraavasti: opettajien asenne kannustava, ohjauksen saamisen helppous, tukea tarvittaessa eri tilanteissa, matala kynnys pyytää apua, hyvä ilmapiiri, kaikkien korkeakoulu.

JAMK6

Opiskelijoiden näkemyksiä saavutettavasta unelmakorkeakoulusta.

Saavutettavuuskriteerit korkeakoulujen arvioinnin tueksi

OHO! –kahveilla esiteltiin myös saavutettavuuskriteeristöjä, joita OHO! –hankkeessa kehitetään korkeakoulujen saavutettavuuden ja esteettömyyden arviointia ja kehittämistä varten. Korkeakoulujen saavutettavuutta arvioidaan osa-alueittain, joita ovat toimintakulttuuri, johtaminen, opetus ja oppiminen, tuki ja ohjaus, viestintä, digitaalinen saavutettavuus ja opiskelijavalinnat.

Kutakin osa-aluetta arvioidaan kahdella tasolla. Indikaattoriosiossa arvioidaan saavutettavuutta eksaktin tiedon perusteella esim. strategiat, suunnitelmat, palautetiedot, jota varsinkin johto ja saavutettavuusvastuuhenkilöt voivat hyödyntää kehittämistyössä. Toisena osiona on osallistava itsearviointi, joka sisältää kysymyksiä, joihin kuka tahansa korkeakoulussa (henkilöstö tai opiskelijat) voivat ottaa kantaa. Keväällä 2019 kriteeristöä pilotoidaan muutamassa korkeakoulussa. Kriteeristön valmistuttua OHO!-hanke järjestää koulutusta sen käyttöön syksyn 2019 aikana.

Toiminnalliset OHO! –kahvit saivat väen aktiivisesti osallistumaan. Vaikutusta voi olla myös tarjottavilla kahveilla ja sydämenmuotoisilla vaahtokarkeilla. Kahveilta kuvattiin muutama lyhyt video, jotka julkaistaan lähiaikoina. OHO!-kahveilla oli rento ja kiva tunnelma.

Lisätietoja hankkeen verkkosivulta

 

Korkeakoulutuksen saavutettavuus = Saavutettavuudella tarkoitetaan OHO! –hankkeessa sitä, miten hyvin korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan erilaisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden.

OHO! –hanke – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäjänä

OHO! –hankkeessa Tarkoituksena on luoda optimaalisia edellytyksiä opiskelulle ja pitää huolta opiskelijasta. Jotta kukaan ei jäisi yksin!

Teksti ja kuvat:

Anneli Muuronen ja Seija Eskola, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

 

 

 

 

”Hyvä kun kerrotte selkeästi”

OHO!-hankkeen ”kaikkien korkeakoulu” -tiimillä on ollut erittäin kiireinen kevät. Hankkeen koulutukset saatiin käynnistettyä tammikuussa. Kevään aikana on pidetty neljä webinaaria, joiden tallenteet tulevat valmistuttuaan OHO!-hankkeen koulutussivustolle.

Tämän lisäksi sivustolla on julkaistu Podacastit, joilla Erilaisten oppijoiden liiton lukilähettiläs Silva Mölsä kertoo lukihäiriöisen opiskelijan opiskelusta korkeakoulussa niin suomeksi kuin englanniksi. Podacastien käsikirjoituksista ja haastatteluista vastaa Maija Viitasaari ja teknisestä toteutuksesta TAMKin Taide, musiikki ja media -yksikön äänipuolen opiskelijat.

Erilaisten oppijoiden liiton ”Oppimisen olohuone” järjestettiin TAMKissa tammikuussa. Päivän annista Taitotuunaajat saivat erittäin paljon kiitosta. Juuri näistä asioista on tarvetta kokoontua keskustelemaan. Korkeakouluopiskelijat ovat monimuotoinen ryhmä, jossa yhä useampi tarvitsee myös jonkinlaisia tukitoimia. Koko henkilöstön on syytä ymmärtää tämä ja osata antaa osaltaan tukea sitä tarvitseville.

OHO!-hanke oli aktiivisesti mukana myös maaliskuussa pidetyn Erityisen äärellä -tapahtuman järjestelyissä, ohjelmassa ja työpajoissa sekä osallistui helmikuussa TAMK-konferenssiin ja maaliskuussa ITK-konferenssiin. Lisäksi hankkeen toiminnasta sekä näkymättömistä oppimisvaikeuksista ja autismin kirjosta järjestettiin kaksikielinen koulutustilaisuus Vaasan kaikkien korkeakoulujen edustajille.

Sidosryhmäyhteistyö on ollut tiivistä. Hankkeen edustajia on vieraillut kahteen otteeseen Opetus- ja kulttuuriministeriössä. Eri vammais- ja opiskelijajärjestöihin, muihin hanketoimijoihin, korkeakoulujen edustajiin ja saavutettavuusasioiden parissa työskenteleviin tahoihin on oltu yhteydessä viikottain – usein jopa päivittäin.

Ja kaiken tämän lisäksi on puurrettu vielä hyvin näkymättömästi valmisteilla olevan saavutettavuuskriteeristön parissa.

IMG_20180627_100959 (2)

OHO! – olen kuullut siitä

Esitysten alussa olen yleensä kysynyt yleisöltä: ”Kuinka moni on kuullut OHO!-hankkeesta?” Olen ilolla huomioinut, että hiljalleen luentosaleissa alkaa nousta yhä useampia käsiä. Sama ilmiö on huomattavissa myös OHO!n koulutussisvuston päivittäisissä kävijämäärissä, jotka kasvavat jatkuvasti.

Webinaareja on pidetty hyville osallistujamäärille ja niistä saatu palaute on ollut positiivista. Olen kuullut muutamissa korkeakouluissa jopa henkilöstön kokoontuvan yhteen niitä kuuntelemaan. Tämän jälkeen teemasta jäädän vielä keskustelemaan kollegoiden kanssa.

Olen saanut paljon palautetta yhteistyökumppaneilta OHO!-hankkeen toiminnasta. Yksi kaikkein useimmin toistuva kiitos liittyy käsittelyn konkreettisuuteen. Moni on tullut esitysten jälkeen kiittelemään siitä, että käsittelemme konkreettisia esimerkkejä ja tuomme aihetta helpolla tavalla tutuksi myös sille kuulijakunnalle, joka ei ole aiemmin perehtynyt saavutettavuuteen.

Tämä näkyy myös työpakettimme kohderyhmissä. Meillä on kaksi määriteltyä kohderyhmää. Asiaan vihkiytyneille tarjotaan tietoa eri näkökulmista kuin keskusteluun mukaan tuleville riviopettajille. Saavutettavuuteen liittyvä termistö ja ohjeistus on usein koettu vaikeaselkoiseksi ja jopa luotaantyöntäväksi. Siksi on tärkeää avata sitä pieni palanen kerrallaan ja puhua selkeästi tarjoten mieluummin porkkanaa kuin keppiä.

Pienetkin askeleet, jotka vievät korkeakoulumaailmaa kohti saavutettavampaa korkeakoulua, ovat tärkeitä. Kun yksikin uusi tuen tarvitsija kokee kuuluvansa yhteisöön ja tuntee saavansa tukea tai yksikin uusi opettaja ymmärtää miten voi kohdella opiskelijoitaan oikeasti yhdenvertaisemmin, on jo päästy eteenpäin.

Mielenkiintoinen ilmiö on myös se, että OHO!-tietous on levinnyt korkeakoulusektorin ulkopuolellekin. Toisen asteen, aikuiskoulutuksen ja jopa peruskoulun alakoulun opettajat ovat olleet yhteydessä ja keskustelleet siitä, että heilläkin tarvittaisiin tällaista OHO!a ja saavuttavuuskriteerejä. Koulutuksemme ja työpajamme ovat avoinna myös heille.

Mutta työsarkaa riittää paljon edelleen. Toivomme, että meitä livenä tai verkon kautta kuunnelleet intoutuvat myös jakamaan omia kokemuksiaan ja hyviä käytäntöjään. Sitä varten olemme suunnitelleet kolme OHO!-osaamismerkkiä, joita voi hakea linkittämällä hakulomakkeeseen vaikkapa omia saavutettavuus-teemasta kirjoittamiaan blogitekstejä.

Teksti ja kuva:

Heli Antila TAMK

 

Saavutettavuus hallintohimmeleistä opiskelijoiden käyttöön

OHO! -hankkeen tavoitteena on edistää opiskelijoiden opiskelukykyä, hyvinvointia ja osallisuutta ja kehittää henkilöstön ohjaamisosaamista, vahvistaa saavutettavuutta sekä osallisuutta tukevaa pedagogiikkaa.

Korkeakoulun saavutettavuutta on hankkeessa määritelty laajasti: miten hyvin korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan erilaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden?

Saadaksemme tietää opiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia kutsuimme TAMKin opiskelijakunnan hallituksen ja edustajiston jäseniä kuulemaan OHO!-hankkeesta ja saavutettavuudesta. Ts. hankkeen tavoitteiden mukaisesti osallistumaan ja starttaamaan saavutettavuusteeman työstäminen TAMKissa.

Aloitimme tilaisuuden keskustelemalla käsitteestä saavutettavuus. Opiskelijat totesivat, että saavutettavuus on monitahoinen asia, johon liittyy fyysinen, digitaalinen ja henkinen näkökulma. Se koetaan jokapäiväisenä ja he totesivat, että saavutettavuudesta puhutaan nykyään yhteiskunnallisesti enemmän. Arvostamme heidän hyvää, monipuolista ja täsmällistä käsitteen määrittelyään. Meillä oli erinomainen tilaisuus lähteä työstämään saavutettavuusteemaa tarkemmin tämän asiantuntijaedustajiston kanssa.

Learning cafe rajattu
Saavutettavuusteeman äärellä iloisina.

Opiskelijoille esiteltiin saavutettavuuskriteeristön tämänhetkinen vaihe ja sen kahdeksan teemaa. Opiskelijat täyttivät osallistavan itsearviointiosuuden eli kriteerit teemasta opetus ja oppiminen. Sen jälkeen keskustelimme kriteereistä ja esiinnousseet kehittämistavoitteet tarkasti kirjaten.

Tapaamisemme pääkysymys oli, miten TAMKin opetus- ja ohjaushenkilöstö voisi kehittää pedagogiikkaa siten, että se olisi saavutettavaa, osallistavaa ja opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä edistävää. Tätä työstimme työpajassa yhteistoiminnallisesti.

Opiskelijoiden kokemuksen mukaan tärkeintä on, että heidät kohdataan yksilöinä opiskelijan itseohjautuvuus tai sen vähäisyys yksilöllisesti huomioiden. Käsitys itseohjautuvasta opiskelusta vaihtelee opiskelijakohtaisesti ja vaatii tietoisuutta siitä, miten itseohjautuva opiskelija ”minä olen”. TAMKissa käytössä oleva opettajatuutorimalli tukee juuri niitä opiskelijoita, jotka tarvitsevat enemmän ohjausta henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laadinnassa ja toteuttamisessa. Opettajatuutorimalli sai paljon positiivista palautetta. Se koetaan hyvänä ja opintoihin kiinnittymistä edistävänä ja sen toivotaan jatkuvan – ehkä vieläkin tehokkaammin.

Opiskelijoiden näkemyksen mukaan pedagogiikka olisi saavutettavampaa, jos pedagogiset menetelmät sekä opetusmenetelmät olisivat monipuolisempia ja osallistaisivat opiskelijoita enemmän mukaan oppimisprosessiin. Opintoihin kiinnittymistä edistäisi myös se, että tutkinto vastaisi työelämän tarpeita ja opettajat olisivat ajan tasalla, mitä työelämässä tapahtuu.

Kriteeristön esittely rajattu
Saavutettavuuskriteeristön teemat kiinnostivat opiskelijoita.

 

Lopuksi ajateltavaa opetus- ja ohjaushenkilöstölle (meille) opiskelijoiden sanoin:

 

Mikä innostaisi opiskelijoita enemmän pedagogiikkaan liittyen?

    • näkee, mitä oppii ja saa henkilökohtaista palautetta
    • osaa jäsentää omaa oppimista tutkintoon ja ammatilliseen kasvuun
    • enemmän palautteen saamista ja toisaalta myös keräämistä
    • 5 minuutin tauot luennoille
    • taukojumppaa
    • olisi tärkeää miettiä opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia

 

Opiskelijoiden toiveena on, etteivät hankkeen tulokset jäisi hallintohimmeliin, vaan jäisivät oikeasti elämään ja jalkautettaisiin. Aktiivisesta työskentelystä innostuen ja siitä kiittäen, tapaamme opiskelijoita uudelleen hankkeen edetessä. He ovat parhaita asiantuntijoita vastaamaan kysymykseen, miten pedagogiikka olisi saavutettavampaa, osallistavampaa ja opintoihin kiinnittymistä edistävämpää. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä.

 

Kirjoittajat:

Hannastiina Ruismäki, edunvalvonnan asiantuntija, Tamko 

Annikki Torikka, lehtori, TAMK

 

 

Yhteistä latua muiden hankkeiden kanssa

IMG_20180324_123719

Olen mukana OHO!-hankkeen ”kaikkien korkeakoulu” -työpaketissa, jossa pyrimme kehittämään Suomen korkeakoulujen saavutettavuutta. Itse haluan ajatella käsitettä saavutettavuus mahdollisimman laajana kokonaisuutena, johon liittyvät kaikki opiskelua hankaloittavat tekijät ja niiden tukimahdollisuudet.

Hankkeen aikana olen pyrkinyt aktiivisesti seuraamaan myös muiden hankkeiden toimintaa ja virittämään ennakkoluulottomasti erilaisia yhteistyömahdollisuuksia niiden kanssa.

Pienet keskustelut seminaareissa, puhelimessa, sähköpostissa, LinkedInissä ja Twitterissä ovat avanneet minulle viime kuukausina paljon muiden hankkeiden toimintakenttää. Olen saanut hyviä ideoita muiden tekemistä selvityksistä ja toteuttamista työpajoista.

Monet näistä ajatuksista ovat auttaneet minua omassa hanketyöskentelyssäni, mutta olen huomannut myös sen, että meillä vasta suunnitelmien asteella olevat idea-aihiotkin onkin saatettu jo toteuttaa jossain muussa hankkeessa.

Minun mielestäni yhteistyössä on voimaa. Eikä pyörää kannata keksiä uudelleen.

Tällä hetkellä itselläni on työn alla OHO!n saavutettavuuskoulutusten ideointi ja järjestelyistä vastaaminen. Koulutussivustomme on koottu niin, että kalenterista löydät tulossa olevat tapahtumat. Ja kun webinaaritallenteet ovat jaettavissa, lisäämme ne teemojen alle. Hankkeen aikana kirjoittamiamme artikkeleja sieltä jo löytyykin.

Ja että osaltamme olisimme jakamassa muiden hyviä käytäntöjä, on sivuston alalaidassa linkkilista, josta löytyy muidenkin tahojen järjestämiä koulutuksia.

Haluasitko mukaan linkkilistallemme? Tai löydätkö teemalistastamme sellaisen teeman, josta sinulla olisi kerrottavaa?

Ota rohkeasti yhteyttä. OHO!-koulutusten ei tarvitse olla vain OHO!laisten järjestämiä, vaan lisäämme koulutuskalenteriimme mielellämme myös muiden tahojen ajatuksia saavutettavasta korkeakoulusta.

Työskennellään yhdessä kaikkien korkeakoulun eteen.

Teksti ja kuva: Heli Antila, lehtori, projektipäällikkö TAMK

 

OHO!-hanke mukana Erityisen äärellä -seminaarissa

Erityisen äärellä -seminaari järjestetään 13.3. Tampereen ammattikorkeakoululla osoitteessa Kuntokatu 3, Tampere, tila: G00-10.

Ammatillisten opettajakorkeakoulujen sekä Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen (PAEK) yhdessä järjestämä seminaari on maksuton ja tarkoitettu kaikille erityisen tuen parissa työskenteleville. OHO!-hanke on näyttävästi mukana seminaarissa.

Tervetuloa kaikki teemasta kiinnostuneet. Ilmoittautuminen ennakkoon täältä.

maaliskuu2
Kuva: Heli Antila.

Erityisen äärellä 13.3.2019 ohjelma:

8.30 Aamukahvit sekä musiikkia tarjolla seminaaritilan aulassa (G00-10)

9.00 Tervetuloa seminaariin, lehtori Minna Seppälä, TAMK

9.15 Mitä tuoreet selvitykset kertovat korkeakoulujen saavutettavuudesta?
Projektikoordinaattori Aleksi Huhta, Turun yliopisto, OHO!-hanke

9.45 Yhteisöllisyys – motivoitunut osaamistaan kehittävä opiskelija ja opettaja
Erityisopinto-ohjaaja Päivi Korhonen, Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, HOI! –
Hyvinvointia, osallisuutta ja intoa ammatilliseen koulutukseen -hanke

10.15 Breikki ja verkostoitumistauko, lehtori Kosti Nivalainen, TAMK

10.45 Kohtaan, osallistan ja osallistun, lukilähettiläs Silva Mölsä, Erilaisten oppijoiden liitto

11.10 Vuonna 2030 kaikki osallisuudessa on paremmin kuin nyt. Millaista silloin on?
Paneelikeskustelu – ohjaajana yliopettaja Päivi Lehtonen, TAMK

12.00 Lounas, omakustanteinen

13.00 Erityisen äärellä -sessiot

13.45 Verkostoitumis- ja kahvitauko seminaaritilan aulassa (G00-10)

14.15 Erityisen äärellä -sessiot

15.10 Päivän yhteenveto, lehtori Irmeli Lignell, HAMK

15.30 Tilaisuus päättyy. Hyvää kotimatkaa!

 

Erityisen äärellä -sessiot

Valitse kaksi sessiota, joihin osallistut. Toinen järjestetään ennen kahvitaukoa ja toinen sen jälkeen.
1. Uraohjausta kaikille! – Kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä ammattikorkeakouluissa TUURA-hankkeen pohjalta, tila: H1-23
Sessiossa esitellään TUURA–hankkeessa syksyllä 2018 tehdyn kartoituksen tuloksia ja havaintoja tukea tarvitsevien amk-opiskelijoiden uraohjauksen nykytilasta ja kehittämiskohteista. Työpajassa etsitään yhteisesti niitä opiskelupolun kohtia, joissa tukea eniten tarvitaan sekä ideoidaan näihin kaikkia opiskelijoita tukevia uraohjauksen palveluja.
Maija Joensuu TAMK ja Irmeli Lignell HAMK

2. Yhteistyössä kohti työllistymistä, tila: H1-25
Yhdessä-hanke on lähtenyt käyntiin tarpeesta löytää erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille sopivia työpaikkoja ja laatia työpaikkarekisteri yhteistyössä Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen kanssa. Hanke toteutetaan yhdessä Kiipulan ja Silta-Valmennusyhdistyksen kanssa.
Mervi Junno-Uski Tredu ja Tiina Räntilä Tredu

3. Toimintaa ja kohtaamisia sekä Tasa-arvoa ja reformia – Erityisopettaja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistajana, tila: B3-23
Session tavoitteena on nostaa esiin, miten erityisopettaja voi vahvistaa työssään niin opiskelijoiden kuin oppilaitoksensa tosiasiallista yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Teemaa lähestytään erityisopettajaopiskelijoiden kokoaman valokuvanäyttelyn kautta. Keskustelemme kuvien pohjalta, jaamme ja kokoamme yhteen konkreettisia ideoita ja hyviä käytäntöjä.
Päivi Lehtonen TAMK ja Päivi Vartiainen TAMK

4. Oppimisen olohuone, tila: B4-18
Sessiossa esitellään yksilöllisiä manuaalisia ja digitaalisia oppimisen tuen välineitä ja Oppimisen olohuoneen toimintatapoja.
Pasi Sarsama, Heli Turja ja Mimosa Lindström Taitotuunaajat ESR -hanke, Erilaisten oppijoiden liitto

5. Pedagogiset käytänteet osallisuutta edistämässä, tila: B6-23
Sessiossa pohditaan millaiset pedagogiset mallit kehittävät opiskelijoiden osallisuutta ja opintoihin kiinnittymistä ja mitkä pedagogiset käytänteet vaativat eniten ja pikaista kehittämistä? OHO!-hanke (opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) kehittää muun muassa opettajien osaamista ja pedagogisia työvälineitä.
Heli Antila TAMK, Sari Hanska TAMK, Aleksi Huhta Turun yliopisto, Annikki Torikka TAMK

6. Oppijan oikeus – Opettajan taito hanke, erityinen tuki ja ohjaus opettajankoulutuksissa, tila: B6-24
Uudistuneen ammatillisen koulutuksen lainsäädännön myötä opettajan- aineenopettajan- ja erityisopettajan työrooliin tulee entistä enemmän kuulumaan opiskelijoiden yksilöllisten oppimistarpeiden huomioiminen. Samoin opiskelijoiden ohjaus erilaisissa oppimisympäristöissä korostuu. Tässä sessiossa pohdimme, miten nämä muutostarpeet näkyvät ja miten niiden pitäisi näkyä opettajankoulutuksissa.
Simo Uusinoka HAMK ja Päivi Pynnönen HAMK

7. Opitaan työhön yhdessä, tila: B6-33
Monelle osatyökykyiselle henkilölle työllistyminen on yksi suurimmista haaveista. On tärkeää osallistua ja tuntea tekevänsä arvokasta, oikeaa työtä. Onnistuneiden hyvien käytäntöjen ja kokemusten tasa-arvoinen työelämän on mahdollista toteutua. Opitaan työhön yhdessä -hankkeessa kehitetään ja mallinnetaan työhönvalmennukseen, ohjaukseen sekä työllistymiseen liittyviä hyviä käytänteitä sekä vahvistetaan työelämäyhteistyötä. Tule sessioon jakamaan kokemuksia ja kehittämään yhdessä hyviä käytäntöjä!
Leena Nuutila Haaga-Helia

8. Vaativa erityinen tuki toimintana ja henkilöstön osaamisena, tila: B6-34b
Sessiossa pohditaan yhteistoiminnallisesti vaativaa erityistä tukea toimintana ja henkilöstön osaamisena. Työskentely pohjautuu vaativan erityisen tuen erikoistumiskoulutuksen suunnitteluvaiheessa kerättyyn aineistoon ja opetussuunnitelmaluonnokseen.
Seija Eskola JAMK

9. Moniammatilliset verkostot ja kehittämiskumppanuus erityisen tuen suunnittelun ja kehittämisen tukena ammatillisessa koulutuksessa, tila: B6-22
Sessiossa kuullaan Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen (PAEK) toiminnasta ja alueen koulutuksen järjestäjien ja muiden sidosryhmien yhteistyön tuotoksista.
Sanna Annala PAEK

Lisätietoja seminaarista:
Minna Seppälä, minna.seppala@tuni.fi
Heli Antila, heli.antila@tuni.fi

 

MEITÄ ON MONEEN JUNAAN?

Opiskelijoiden moninaisuus puhuttaa korkeakoulutuksesta, mutta mistä oikeastaan puhumme, kun keskustelumme monenlaisuudesta? Aika usein tuntuu olevan kyse siitä, että ihmisillä on erilaisia tarpeita suhteessa oppimiseen, työssäkäyntiin tai oppilaitokseen. Moninaisuus kytkeytyy läheisesti myös yhdenvertaisuuteen ja siihen, että kaikilla tulee olla yhdenvertainen oikeus opiskeluun tai työntekoon ominaisuuksistaan riippumatta. Lainsäädännössä näitä ominaisuuksia luetellaan aika liuta, sukupuolesta seksuaaliseen suuntautumiseen ja terveydentilasta kieli-ja kulttuuritaustaan, vain muutamia mainitakseni.

Korkeakoulujen arjessa monenlaisuus kiteytyy usein ohjelmiksi, suosituksiksi, pyynnöiksi ja jopa vaatimuksiksi. Osalle henkilöstöstä se tarkoittaa lisätyötä ja huolta oppimistavoitteiden saavuttamisesta. Toisille taas tavallista, työhön kuuluvaa arkista puurtamista. Muutamille puolestaan uudenlaista näkökulmaa oppimiseen ja opettamiseen.

Harvoin tulemme miettineeksi moninaisuuden kääntöpuolta. Moninaisuushan olettaa, että on olemassa myös ”samanlainen” opiskelija, opettaja tai tutkija. Herkästi oletamme myös, että moninaiset ovat vähemmistössä suhteessa samanlaisiin ja että samanlaiset edustavat jollain tapaa korkeakoulun normia, jopa hyvää ja tavoiteltavaa asiantilaa. Kärjistäen opiskelija tai opettaja, jolla on ADHD, joka on sukupuolenkorjausprosessissa tai äidinkieleltään kurdi, ei voi olla erinomainen opiskelija tai työntekijä, koska hän poikkeaa normista.

Määritelmät, normit ja tavoitteet, kuten koko korkeakoulutus eivät ole sinällään olemassa olevia asioita, vaan historiallisesti muuttuvia ja uusiutuvia. Vielä 1980-luvun lopussa liikuntavammainen psykologian opiskelija oli mahdottomuus. Katsottiin, että asiakkaiden huomio kiinnittyisi liikaa terapeutin vammaan. Tänään pyörätuoli ei toivottavasti enää ole pulma. Edelleenkin korkeakoulutuksessa huomio kiinnittyy yhdenvertaisuudesta tai saavutettavuudesta keskusteltaessa usein yksilön ominaisuuksiin. Puhutaan diagnooseista, kun pitäisi puhua ympäristöstä tai käytännöistä.

Saavutettavuus mielletään suomalaisessa korkeakoulutuksessa edelleen vain harvojen asiaksi, vaikka se koskettaa yhä useampia opiskelijoita ja työntekijöitä eri tavoilla, niin arkisissa kohtaamisissa kuin lainsäädännön vaatimuksissakin. Nämä kohtaamiset ovat helpompia, jos niihin on jollain tavalla valmistautunut, saanut tietoa ja koulutusta. Tärkeää on myös muistaa, ettemme ole yksin, vaan voimme tukea toisiamme, niin ihmisten kuin korkeakoulujenkin tasolla myös kansainvälisesti.

Kirjoittaja: Paula Pietilä, Turun yliopiston esteettömyyssuunnittelija