Kohti opiskeluhyvinvoinnin huippuyliopistoa – opiskeluhyvinvointikysely organisaation kehittämisen välineenä

photo: Aino Huovio
Aalto-yliopisto on OHO!-hankkeessa mukana ”Pedagogiikkaa ja pelivälineitä – osallisuutta, ohjausvälineitä ja oppimisanalytiikkaa” teemaryhmässä, jonka aiheina ovat yhteisöllinen pedagogiikka, opiskelutaidot ja oppimisen analytiikka. Pyrimme muun muassa kartoittamaan opiskelijan ylikuormittumisen syitä sekä kehittämään toimintamalleja tämän kuormituksen vähentämiseen opetus- ja oppimistilanteissa.

Opiskelijahyvinvointi strategisena avoitteena

Opiskeluhyvinvointi on olennainen osa Aalto-yliopiston strategiaa vuosille 2016-2020. Hankkeen aikana tavoitteenamme on lisätä yhteisön tietoisuutta opiskeluhyvinvoinnista, kehittää opetusta sekä tarjota opiskelijoillemme entistä parempia ja monipuolisempia opiskelukykyä parantavia tukitoimia. Kokemuksemme mukaan sitoutunut johto niin yliopisto- kuin koulutasolla on avainasemassa organisaatiota kehitettäessä: muutosprosessin johtamisen ja vaikuttavuuden näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että opiskeluhyvinvointi on nostettu Aallossa nimenomaan strategiseksi kehityshankkeeksi, johon johto on sitoutunut.  Toinen olennainen tekijä on sekä yksittäisten opiskelijoiden että Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY) osallisuus hankkeen kaikissa vaiheissa.

AllWell?-opiskeluhyvinvointikysely

Osana hyvinvointihanketta toteutamme vuosittain opiskeluhyvinvointikyselyn (AllWell?) kaikille yliopistomme ensimmäisen vuoden maisteri- ja toisen vuoden kandiopiskelijoille. Kysely pohjautuu Helsingin yliopiston tekemään kyselyyn, johon Aalto on lisännyt omia, erityisesti opiskelijan omia voimavaroja mittaavia kysymyksiä. AllWell?-kysely pohjaa opiskelukykymalliin (Kunttu, 2005), joka jakaa opiskelukyvyn opiskelijan omiin voimavaroihin, opiskelutaitoihin, opiskeluympäristöön ja opetustoimintaan. Kevään 2018 AllWell? –kyselyn tuloksista kävi ilmi muun muassa, että Aallon opiskelijat ovat sitoutuneita opiskelemaan ja halukkaita oppimaan tulevaisuutta varten, mutta myös kuormittuneita. Vastausprosentti kyselyyn oli noin 40.

Mitä voimme tehdä, jotta opiskelijat voisivat paremmin?

Saamme kyselyllä arvokasta tutkimuspohjaista tietoa siitä, miten Aallon opiskelijat voivat ja mitä yliopisto voi opiskeluhyvinvoinnin eteen tehdä. Tuloksissa on suurta pääaine- ja ohjelmakohtaista vaihtelua, mikä vaikuttaa myös kehittämistoimien suunnitteluun ja kohdistamiseen. Opetuksen näkökulmasta on tunnistettu kuitenkin seuraavat kolme ylätason osa-aluetta, joilla voidaan vaikuttaa opiskelijan opiskeluhyvinvoinnin kokemukseen:

1. Opettajien välisen yhteistyön, kommunikoinnin ja vertaisoppimisen lisääminen;
2. Kurssi- ja tutkintorakennetasoisen kuormituksen vähentäminen ja opetuksen suunnittelu opiskelijan opintopolun näkökulmasta;
3. Palautteen ja arvioinnin linjakkuus.

Konkreettisena yksittäisenä esimerkkinä opetuksen kehittämisestä mainittakoon syksyllä 2018 Aallon opettajille ensimmäistä kertaa järjestettävä, OHO!-yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa toteutettava koulutussarja opiskelijoiden hyvinvoinnista osana opetusta. Odotamme mielenkiinnolla, miten kurssi otetaan Aallossa vastaan!

Lisätietoa ja yhteydenotot:

Lue lisää AllWell?-kyselystä ja pedagogisista kehitystoimenpiteistä Aalto-yliopistossa

Kysy lisää pedagogisista toimenpiteistä Aallon OHO!-hankkeen yhteyshenkilöiltämme: Viivi Virtanen, pedagoginen astiantuntija; Mikko Inkinen, psykologi, asiantuntija; Merita Petäjä, psykologi, projektipäällikkö; Sara Rönkkönen, projektisuunnittelija. Yhteystiedot: https://people.aalto.fi/

 

Saavutettava korkeakouluopetus kysyy aikaa

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajat pitävät opiskelijoiden erilaisuuden huomioimista tärkeänä, mutta kokevat niukkojen ajallisten resurssien hankaloittavan opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Tämä käy ilmi OHO-hankkeen esteettömyystiimin keväällä 2018 toteuttamasta kyselystä, jolla kartoitettiin korkeakoulujen saavutettavuuden toteutumista opetushenkilöstön näkökulmasta.

Korkeakoulujen saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, miten hyvin esimerkiksi oppilaitoksen tilat, oppimisympäristöt ja asenneilmapiiri mahdollistavat erilaisten opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden. Saavutettavan opetuksen tulisi mm. huomioida opiskelijoiden elämäntilanteiden eroja sekä esimerkiksi vammoista, sairauksista tai oppimisvaikeuksista johtuvaa valmiuksien ja tarpeiden kirjavuutta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamien selvitysten mukaan korkeakouluopetuksen saavutettavuus on edistynyt viime vuosina hitaasti mutta varmasti. Esimerkiksi valintakokeiden ja tenttien erityisjärjestelyt ovat yleistyneet ja verkkoalustat ovat mahdollistaneet joustavampia tapoja opiskella. Samalla opetuksen saavutettavuudessa on nähty myös kehitettävää. Opiskelijat ovat esimerkiksi toivoneet opettajiltaan yhä yksilöllisempää ohjausta, helpompaa tavoitettavuutta ja räätälöidympiä suoritusmahdollisuuksia.

Opetushenkilöstön omia näkemyksiä saavutettavuuden toteutumisesta tai kehittämisestä ei ole kuitenkaan juuri kartoitettu. OHO-hankkeen toteuttama kysely olikin ensimmäinen laatuaan. Sillä kerättiin tietoa siitä, miten opetushenkilökunta näkee saavutettavuuden toteutuvan omassa opetuksessaan ja toisaalta korkeakoulunsa toimintakulttuurissa. Kolmas kyselyn aihealue liittyi korkeakoulun saavutettavuudelle tarjoamaan tukeen. Kyselyyn vastasi 217 eri oppialojen opettajaa kahdeksastatoista ammattikorkeakoulusta ja kolmestatoista yliopistosta.

Nostan tässä blogitekstissä esiin kyselyn opetuskokemuksia koskeneessa osiossa vahvasti esiin tulleen teeman: pedagogisten tavoitteiden ja käytännön opetuskokemusten välillä koetun ristiriidan. Yhtäältä saavutettavuus nähtiin tärkeänä tavoitteena. Esimerkiksi yli 90 % vastaajista piti tärkeänä tai melko tärkeänä kehittää mahdollisimman monelle opiskelijalle soveltuvia opetusmenetelmiä ja -materiaaleja. Opiskelijoiden erilaisuus pyrittiin myös ottamaan huomioon opetuksessa. Yli 70 % kertoi huomioivansa opetuksessaan hyvin tai melko hyvin opiskelijoidensa erilaiset tarpeet, valmiudet ja elämäntilanteet. Yhtä suuri osuus muokkasi opetusmenetelmiään erilaisia tarpeita vastaaviksi.

Toisaalta vain kolmannes vastaajista koki pystyvänsä tarjoamaan opiskelijoilleen riittävästi yksilöllistä ohjausta. Liki puolet (48,2 %) näki, että tämä tavoite toteutui huonosti tai melko huonosti. Vaikka opiskelijoiden erilaisuuden huomiointi nähtiin siis tärkeäksi tavoitteeksi ja se oli huomioitu opetuksessa, kykeni verrattain harva antamaan opiskelijoilleen riittävästi yksilöllistä ohjausta.

Avoimissa vastauksissa tätä tavoitteiden ja todellisuuden ristiriitaa selitettiin erityisesti aika- ja resurssivajeella. Monet opettajat kokivat opetukseen varatun tuntimäärän riittämättömäksi yksilöllisen ohjauksen antamiseen, erityistarpeisten opiskelijoiden riittävään tukemiseen tai vaihtoehtoisten suoritustapojen räätälöimiseen. Erityisen hankalaksi tilanteen tekivät suuret opetusryhmät, joiden moni koki lisääntyneen korkeakoulujen resurssien vähenemisen myötä.

Vajavaisten resurssien ja kasvavien pedagogisten vaatimusten yhtälö katsottiin ongelmalliseksi myös työhyvinvoinnin kannalta. Koska opetuksen suunnitteluun oli varattu aikaa vain niukasti jos lainkaan, saattoi opiskelijoiden erityistarpeisiin vastaaminen liukua helposti omalla ajalla tehdyksi ylimääräiseksi työksi. ”Jos teen paljon erityisjärjestelyjä, se on kaikki omasta selkänahasta ilman resurssia tehtyä työtä”, eräs ammattikorkeakouluopettaja totesi. ”Vaikka halua olisi, täytyy ottaa oma jaksaminen huomioon.”

Kysely tuo siis esiin sekä positiivisia että huolestuttavia signaaleita saavutettavan korkeakoulupedagogiikan kehittämisen kannalta. Yhtäältä on myönteistä, että suurin osa vastaajista kertoo huomioivansa opiskelijoidensa moninaisuuden ja on myös valmis kehittämään opetustaan sitä silmälläpitäen. Huolestuttavampaa toisaalta on, että moni kokee opetuksensa pedagogisen kehittämisen kuormittavaksi. Saavutettavan korkeakouluopetuksen edistämisessä olisikin hyvä kiinnittää huomiota opetushenkilökunnan jaksamiseen ja opetuksen suunnittelun riittävään resursointiin.

Teksti: Aleksi Huhta, Turun yliopisto/OHO:n esteettömyystiimi

Saavutettavuutta Tukholmassa

Erasmus –henkilökuntavaihtoni suuntautui huhtikuussa 2018 Tukholmaan, jossa tarkoituksenani oli kerätä sellaista tietoa paikallisten korkeakoulujen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, jota voitaisi mahdollisesti hyödyntää OHO! –hankkeessa, mutta myös Tampere3:n Opiskelijahyvinvointiprojektissa.

Käyntikohteet 

Ensimmäinen tapaamiseni oli järjestetty kaupungin vanhan observatorion vieressä sijaitsevaan Tukholman kauppakorkeakouluun (Handelshögskolan i Stockholm), jossa opiskelee tällä hetkellä noin 1 900 opiskelijaa. ”Handels” on perinteikäs yksityinen eliittiyliopisto, jonka Master –tason opiskelijoista jopa 50 % on ulkomaalaisia. Minua oli vastassa saavutettavuuskoordinaattori Rasa Salkauskaite, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettu Karol Vieker sekä kirjastotyöntekijät Peter Gavelin ja Carin Hedborg. Päärakennus on peräisin 1920-luvulta, minkä vuoksi siellä on isona ja jatkuvana haasteena tilojen muuttaminen esteettömiksi. Korjauksia on tehty, mutta ehdotuksista ja suosituksista huolimatta rakennusta ei ole saatu täysin esteettömäksi (mm. kapeat hissit, portaikot).

Tukholma2

Seuraavaksi kävin Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga tekniska högskolan), jonka 100-vuotias valtava pääkampus on Tukholmassa levittäytynyt jo Vanhan kaupungin suuruiselle alueelle; opiskelijoita korkeakoulussa on noin 16 000 – 17 000 ja toimintaa löytyy pääkampuksen lisäksi neljästä eri paikasta Tukholman ympäristöstä. Monica Barsch ja Cecilia Uppström ovat tapaavani koulun saavutettavuuskoordinaattorit. Koordinaattorit kertoivat, että he ovat panostaneet etenkin autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseen sen jälkeen, kun heillä oli kolmen vuoden projekti aiheesta.

Tukholma3

Tukholman yliopiston Frescati -kampus oli vierailuni viimeinen kohde, sillä siellä sijaitsevaan uuteen esteettömään Studenthuset –rakennukseen on sijoitettu mm. erityisen pedagogisen tuen palvelut (Särskilt pedagogiskt stöd) resurssi- ja lepohuoneineen sekä opiskelun sujuvuuteen apua tarjoava opinto- ja kieliverstas (Studie- och språkverkstad). Pääkoordinaattori Elisabeth Åman esitteli rakennuksen tilat ja kertoi yliopiston tukipalveluiden toiminnasta. Tukholman yliopistossa on 34 000 päätoimista opiskelijaa ja erinäiset lyhyt- ja täydennyskurssit mukaan lukien nousee opiskelijoiden määrää jopa 70 000. Kampuksia on useita muita Frescatin lisäksi.

Tukholma4.jpg

Tuen hakeminen ja myöntäminen 

Pedagogista tukea ja mukautusta, kuten Ruotsissa opiskelun erityistä tukea kutsutaan, tarjotaan maan yhdenvertaisuuslaissa mainittujen periaatteiden mukaisesti kaikille niille, joilla on fyysinen, psyykkinen tai jokin muu pysyvä toiminnanvajaus. Tukea saadakseen on opiskelijalla oltava lääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on samat oikeudet tukeen, mikäli heillä on esittää todistus tuen tarpeesta.

Ruotsissa on keskitetty verkkopohjainen haku erityisjärjestelyille (www.nais.uhr.se). Hakemus suunnataan oman korkeakoulun saavutettavuusasioista vastuussa olevalle koordinaattorille (samordnare), joka vuorostaan kutsuu opiskelijan tapaamiseen keskustellakseen ja suunnitellakseen tämän kanssa tarkemmin yksilöllisen tuen tarpeen.

Koordinaattori päättää tuen antamisesta ja kirjoittaa määräaikaisen todistuksen pedagogisen tuen tarpeesta, minkä jälkeen opiskelija on yhteydessä oman laitoksensa/koulutusalansa tukihenkilöön (kontaktperson). Yleensä tämä on opinto-ohjaaja. Tukihenkilöltä opiskelija saa tietää, mitä tuki käytännössä tarkoittaa ko. koulutuksessa.

Koordinaattori seuraa opiskelijalle myönnetyn pedagogisen tuen toteutumista ja edustaa opiskelijaa muutenkin tätä koskevissa saavutettavuusasioissa. Hänen tehtävänään on pitää yhteyttä niin opiskelijaan, opettajiin, kirjastoon, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuun sekä tentti- ja opintotoimistoon. Koordinaattorit järjestävät osassa korkeakouluista henkilöstölle koulutusta eri aiheista saavutettavuuden ja esteettömyyden tiimoilta. Tehtäviin kuuluu lisäksi toiminnan vuosiraportin teko resurssien käytöstä. Tukholman seudulla työskentelyn pääkoordinaattorina esimerkiksi opetusministeriöön päin toimii Tukholman yliopisto. Korkeakoulujen on suunnattava omasta budjetistaan vähintään 0,3 % saavutettavuustyöhön; mikäli varattu summa ylittyy, maksaa opetusministeriö ylimenevät kulut.

Kaikkien Ruotsin korkeakoulujen koordinaattorit muodostavat suuren verkoston, joka kokoontuu vuosittain yhteisille koulutus- tai konferenssipäiville. Maa on lisäksi jaettu neljään pienempään säännöllisesti kokoontuvaan paikallisverkostoon. Koordinaattoreille on tarjolla myös oma verkkofoorumi, jossa vertaistukea ja tietoa voi jakaa vapaasti kaikille osallistujille.

Yleisimmät tukitoimet  

Vierailemissani kolmessa korkeakouluissa oli tarjolla seuraavia tukipalveluita:

  • muistiinpanotuki (kanssaopiskelija kirjoittaa maksua vastaan luentomuistiinpanot, noin 90 kr/h)
  • mentorituki (yleensä vanhemman vuosikurssin opiskelija, max yhden lukuvuoden mittainen lisätuki 1 – 2 krt/vko esim. autismin kirjon opiskelijalle, noin 130 – 150 kr/h)
  • pidennetty tenttiaika (50 %)
  • suulliset tentit
  • suurennettu teksti
  • tenttikysymysten luku ääneen
  • musiikin kuuntelu koulun mp3 –laitteilla tentissä
  • puhesynteesi, oikeinkirjoitusohjelmat ja muut digitaaliset apuvälineet sekä sovellukset
  • induktiosilmukka
  • tekstitetyt filmit
  • nauhoitetut luennot
  • sähköiset kurssikirjat, äänikirjat tai pistekirjoituskirjat
  • avustaja esim. vierailukäynneille
  • opinnäytetyön lisäohjaus
  • resurssihuone (tietokoneet erilaisin ohjelmin/sovelluksin, sähköpöytä, käytetään tentteihin ja itseopiskeluun)
  • lepohuone (myös lounasmahdollisuudella), sänky uniapneasta kärsiville
  • pienryhmätoimintaa esim. autismin kirjon opiskelijoille
  • opiskelutulkki (mm. viittomakieli) luennoille, ryhmätöihin ja seminaareihin

Kauppakorkeakoulussa oltiin päädytty luopumaan kokonaan resurssihuoneideasta, koska sellainen saattaisi seistä tyhjillään pienessä koulussa ja opiskelijoiden ei haluttu leimautuvan sitä käyttäessään. Sen sijaan ollaan panostettu erilaisten oppimista tukevien tietokoneohjelmien sekä –sovellusten kampuslisenssihankintaan ja tarjottu niitä kaikille halukkaille käyttöön.

Tuen on ruotsalaisten mukaan oltava korkeakoululle kohtuullisesti toteutettavaa niin taloudellisesti kuin käytännöllisesti eikä tuen tarjoaminen saa vaikuttaa kurssisisältöihin tai arviointiperusteisiin. Opettajia kannustetaan ilmoittamaan omien kurssiensa saavutettavuus-/erityisjärjestelyasiat jo opintojaksonsa toteutussuunnitelmissa ja nettisivuilla.

Tukitoimia tarkastellaan vuosittain kunkin opiskelija osalta, sillä opiskelija ei välttämättä tarvitse koko opiskelunsa ajan aivan samanlaista tai –laajuista erityistä tukea. Pääasiallinen viesti onkin, että opiskelijoiden tulee oppia sen verran itsenäisiksi, että he myös työllistyvät ja selviytyvät työelämän haasteista (mm. ryhmätyöt, projektit, suunnittelu), sillä tukea ei opintojen jälkeen välttämättä ole saatavilla. Liika tukeminen voi passivoida, minkä vuoksi tukea myönnetään vain määräajaksi.

Palveluiden avoimuutta ja ”pakettipalveluideaa” pidetään ensiarvoisen tärkeänä, sillä niin varmistetaan, että opiskelija tietää, mistä keskitettyä apua saa hänen sitä tarvitessa. Opintopsykologipalvelut toimivat Ruotsissa opiskeluterveydenhuollon yhteydessä, eivätkä psykologit Suomen tapaan työskentele korkeakouluissa.


Jatkuvia haasteita

Koordinaattoreiden mielestä suurimmaksi ongelmaksi koetaan ensisijaisesti opetushenkilöstön suhtautuminen sekä tiedon puute koskien saavutettavuutta ja sen huomioimista opetuksessa, oppimateriaaleissa ja opetusmenetelmissä. Koulutusta ja informointia on pyritty lisäämään: Tukholman yliopistossa on tarjolla uusille yliopisto-opettajille 15 op:n korkeakoulupedagogiikan kurssi (pajatyöskentely, verkkotehtävät/-testit), jossa myös saavutettavuutta käsitellään. Kauppakorkeakoulussa on vastaavasti päädytty opettajien pakollisiin koulutuspäiviin, jotta saadaan turvattua riittävä tietotaso saavutettavuuden saralla. Teknisen korkeakoulun opettajilla on mahdollisuus päivittää tietonsa aiheesta korkeakoulupedagogiikan kursseilla yliopiston tavoin.

Opiskelijoiden tukitarpeet ovat lisääntyneet huimasti Ruotsissakin viimeisen 10 vuoden aikana, joten koordinaattoreiden työmäärä on kasvanut, sillä henkilöstöresursseja ole lisätty samaan tahtiin. Korkeakoulujen opiskelijoiden tuen saamisen syyt vaihtelevat koulusta riippuen. Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun erityistä tukea saavien opiskelijoiden enemmistö (50 %) koostuu lukivaikeuksisista ja 25 % kuuluu autisminkirjon piiriin. Kauppakorkeakoulun erityisen tuen piiriin kuuluvista 2/3 on lukivaikeus, ADD/ADHD on diagnosoitu yhä useammalla. Tukholman yliopistosta ei osattu kertoa tarkkoja lukuja, mutta sielläkin lukivaikeus on pääasiallinen syy saada erityistä tukea. Erilaiset mielenterveysongelmat (mm. ahdistuneisuus, jännittäminen, masennus) ovat yleistyneet kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

Kyselin chat –palvelun käytöstä, sillä korkeakouluilla on ajoittain mm. avoimet ovet – ja drop in –tilaisuuksissa mahdollisuus tavata koordinaattoreita ilman ajanvarausta. Chatia ei kuulemma ole käytössä, mutta ajatus sellaisesta jäi ehkä parissa paikassa koordinaattorien ajatuksissa kytemään. Missään Tukholman korkeakouluista ei hämmästyksekseni ole käytössä mitään meidän kaltaista sähköistä tenttijärjestelmää (Examin Tenttiakvaario tai –terraario) – tässä olisi aika hyvä markkinarako suomalaisille!

Kirjastot eivät tarjoa pidennettyä laina-aikaa, koska suurin osa kurssikirjoista on jo sähköisessä muodossa ja äänikirjoja saavat kaikki käyttää oli heillä sitten jokin diagnoosi tai ei. Lukemisesteisillä opiskelijoilla on tosin oikeus erikseen tilata sellaisesta teoksesta tai tekstistä äänikirjaversio, jota ei vielä ole luettu ääneen. Kun teksti on kerran saatettu äänimuotoon, voivat sitä sen jälkeen muutkin opiskelijat lainata aivan vapaasti.

Mitä jäi käteen?

Jokaisessa vierailukohteessa oltiin valmistauduttu tulooni hyvin, kaikilla oli hyvät ja perusteelliset esittelyt omasta korkeakoulusta ja sovitut aikataulut pitivät. Handelshögskolanissa minulle esiteltiin vielä erikseen kaunis kirjasto. Ruotsalaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita kuulemaan myös meidän suomalaisten tavasta tukea opiskelijoitamme, sillä he eivät olleet aiemmin saaneet vierailijoita Suomesta. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun tukisetelijärjestelmä kiinnosti kaikkia opettajalle tarjottavan ylimääräisen resurssin takia, mutta myös Exam –tenttijärjestelmä oli kuulijoiden mieleen.

Tukholma5.jpg

Monet saavutettavuuteen liittyvät haasteet ovat pitkälti samoja kuin meilläkin eli päällimmäisenä henkilöstön osaamisen ja tiedon puute. Henkilökuntaa ei ole joka paikassa riittävästi tekemässä töitä jatkuvasti lisääntyneiden oppimis- ym. opiskeluun liittyvien vaikeuksien parissa. Fyysiseen esteettömyyteen on panostettu paljon, vaikka vanhat rakennukset eivät välttämättä oikein taivu siihen. Täysin uusia tiloja on rakennettu ja niihin on sijoitettu saavutettavuuteen ja erityiseen tukeen liittyvät palvelut. Opastus erilaisissa rakennuksissa ja ulkotiloissa on järjestelmällisesti parempaa kuin Suomessa.

Erilaisiin ohjelmiin ja sovelluksiin on pyritty panostamaan, samoin äänikirjojen saatavuuteen. Nettisivut ovat selkeämpiä lukea, tietoa löytyy helposti sekä opiskelijoiden että henkilöstön tarpeisiin. Iso osa palveluista, kuten apuohjelmat ja sovellukset, hyödyttää kaikkia opiskelijoita.

Kaikilla korkeakouluilla on ns. korvamerkittyä rahaa käytettävänään saavutettavuuteen ja sen edistämiseen, mutta jokainen koulu päättää itse omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan, miten tukea opiskelijoille tarjotaan. Keskitetty tuen hakuprosessi ja koordinaattorijärjestelmä takaavat, että jonkinlainen laatu ja etenkin jatkuvuus palveluiden tuottamisessa säilyvät. Koordinaattoreiden oma verkosto lisää omalta osaltaan työntekijöiden ammatillista osaamista.

Meillä on aina sellainen käsitys, että saavutettavuus ja esteettömyys maksavat paljon, mutta melko pienillä asioilla, kuten esimerkiksi hyvällä työn koordinoinnilla ja sillä, että palveluista sorvataan Universal Design –hengessä isommalle opiskelijajoukolle sopivia, voidaan saada paljon hyvää aikaan.

Teksti ja kuvat: Sari Hanska TAMK/OHO! 3. paketti

Hyvään alkuun

Blogikirjoitus 25.9.2018 / Itä-Suomen yliopisto / Opiskelijan akateeminen ja sosiaalinen kiinnittyminen korkeakouluyhteisöön.

Tutkimusten mukaan opintojen alkuvaihe on erityisen tärkeää yhteisöön kiinnittymisen kannalta. Motivoitumisen kannalta taas on tärkeää, että opiskelija tunnistaa tavoitteensa ja saa opintoihin liittyvät asiat heti helposti haltuunsa. Ei siis ole yhdentekevää, millaisen kuvan uusi opiskelija saa opinnoistaan niiden alussa.

Uudet opiskelijat ovat vallanneet kampukset. Tuttuun tapaan he käynnistävät jälleen opintojansa ja tutustuvat orientaatioviikolla omaan oppiaineeseensa, erilaisiin palveluihin, opiskelijaelämään, yliopistoon sekä toisiinsa.

Meillä Itä-Suomen yliopistossa orientaatio on tähän vuoteen saakka pitänyt sisällään massatilaisuuksia, jolloin tietoa on ”kaadettu” opiskelijoille valtavat määrät kerralla. Istumista ja uuden omaksumista on tullut lyhyessä ajassa todella paljon. Orientaatiota on järjestetty yliopistossamme ja jo edellisten vanhojen yliopistojemme alkuajoista tähän päivään saakka lähes samalla rakenteella. Opiskelijoiden rooli on ollut olla passiivinen kuuntelija ja usein kontaktit omaan oppiaineeseenkin ovat jääneet ensimmäisten päivien aikana melko ohuiksi.

Muutamat rakenteelliset muutokset yliopistossamme sysäsivät orientaation uudistustyön käyntiin. Myös aika alkoi olla ns. kypsä pistää iso pyörä pyörimään. Kun OHO -kärkihankkeesta saatiin asialle tukea, niin pääsimme kehittämistyössä hyvään vauhtiin. OHO -kärkihankkeen ykköstyöpaketista (Hyvään alkuun – ohjaustoimia ja työelämäorientaatiota alusta alkaen) muodostui hyvä alusta hyvän ensimmäisen opiskeluvuoden kehittämistyölle ja siihen läheisesti kytkeytyvälle tuutoroinnille. Hanketoimijoina UEFissa ovat olleet Opintopalveluissa opiskelijoiden Tulopalvelut –tiimi ja Filosofisessa tiedekunnassa Ohjauksen koulutuksen toimijoita. Yliopistossamme käynnistyi myös kuluvan vuoden alussa kolmevuotinen opiskelijoiden ohjauksen, opiskeluhyvinvoinnin ja työelämäyhteyksien kehittämisohjelma, jonka yhteydessä opiskelijan ”hyvää ensimmäistä opiskeluvuotta” on lähdetty määrätietoisesti edistämään.

Tänä syksynä uudet opiskelijamme vastaanotettiin omissa oppiaineissa. Opintopalveluiden kouluttamat vertais- ja seniorituutorit olivat tukemassa prosessia, ja ensimmäisten päivien ohjelma on työstetty vuorovaikutteisemmaksi. Tehty muutos perustuu tutkimustietoon, jonka mukaan oppiaineeseen ja omaan opintoyhteisöön kiinnittymisen kautta tapahtuva opintojen aloitus ennustaa positiivista opintomenestystä ja opintojen etenemistä. Tutkimuksen mukaan kiinnittymistä hidastaa, jos opiskelijan oma opintoyhteisö koetaan ensimmäisten päivien aikana hajanaiseksi.

Kampuksilla, kaikille yhteisen, orientaation messutyyppisen Tietotorin esittelypisteisiin sekä erilaisiin tietoiskuihin opiskelija voi tutustua ja osallistua oman mielenkiinnon ja tarpeen mukaan. Orientaatio käynnistyi kuitenkin jo kesällä, kun uudet opiskelijat saivat kesäkuussa tiedon opiskelupaikastaan, jonka yhteydessä he saivat tiedon Uuden opiskelijan –sivustosta verkkomateriaaleineen. Opiskelijat ovat siis voineet tutustua yliopistoon ja opiskelukäytänteisiin jo kesän aikana, kukin omaan tahtiinsa. Asiat ovat siten jo osittain tuttuja heidän saapuessa kampukselle, jolloin heidän on helpompi kysyä mieltä askarruttavista asioista orientaatioviikon erilaisissa tilaisuuksissa. Ensimmäisten tilastotietojen mukaan uudet opiskelijat ovat käyneet Uuden opiskelijan sivustolla tuhansia kertoja. Onkin ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että sivusto on saavuttanut runsaasti opiskelijoita jo kesän aikana.

Orientaation uudistamisen yhteydessä on käytetty uudenlaisia pedagogisia, opiskelijoiden ja henkilökunnan, työskentely- ja osallistamismuotoja. Kehittämistyötä tukeviin tilaisuuksiin ja tapaamisiin on osallistuttu aktiivisesti ja innostuneesti. Olemassa olevia hyviä käytänteitä on benchmarkattu ja tilaisuuksista tehtyjä tallenteita on levitetty yhteiseen käyttöön. Uudistuksen yhteydessä on tuutorointia kehitetty ja sen brändiä terävöitetty kehittämällä ns. ”tuutoriportaat”, jossa opiskelijat ovat keskeisesti yhteistyössä henkilökunnan kanssa suunnittelemassa ja kehittämässä tuutorikoulutuksia.

Ensimmäisten viikkojen orientoitumisessa ja yleensäkin opintoja aloitettaessa mielekkääksi tehty opiskelu ja tulevaisuus motivoivat tutkimusten mukaan opiskelijaa jatkamaan eteenpäin. Opintojen keskeyttämisen syyt johtuvat usein alkuvaiheen vaikeuksista ja jumiutumisesta. Opintojen alkuun panostaminen ehkäisee turhia keskeytyksiä ja tukee opintojen etenemistä.

Ympäröivä maailma ja yhteiskunta ovat muuttuneet ja usein tulevaisuus on opiskelijoiden silmissä yhä epävarmempaa. Se heijastuu myös opintopolulle ja siksi meidän täytyy korkeakouluissa olla asiassa hereillä ja tukemassa omalta osaltamme opintojen herkkää ja tärkeää vaihetta. Uudistus edistää myös ympärivuotista opiskelua, kun käynnistyvä lukuvuosi ja osa syyslukukaudesta otetaan paremmin käyttöön.

Käytännössä kehittämistyömme on alussa ja OHO -kärkihanke on antanut työllemme hyvän selkänojan. Olemme iloisia voidessamme toimia tässä kokonaisuudessa eräänlaisena pilottikorkeakouluna. Vastaavasti odotamme, että kärkihankkeen muista työpaketeista on meille iloa ja voimme jatkossa hyödyntää niiden tuloksia tukemaan opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia ja hyvää alkua sekä opintopolulla etenemistä.

Intoa kehittämistyöhön ja antoisaa uutta lukuvuotta Itä-Suomen yliopistosta kaikille toivottaen,

IMG_3173

Tuija Pasanen, opiskelijapalvelun päällikkö, opintopalvelut (UEFin OHO-yhteyshenkilö)
Katri Ruth, opintopsykologi, opintopalvelut
Niina Räsänen, suunnittelija, opintopalvelut
Piia Tiainen, suunnittelija, opintopalvelut
Leena Penttinen, yliopistonlehtori, filosofinen tiedekunta/ohjauksen koulutus
Päivi Rosenius, projektitutkija, filosofinen tiedekunta/ohjauksen koulutus

 

Pedagogiikkaa – yhteisöllisen osallistavasti

Tämänvuotiset PedaForum päivät pidettiin Suomen Turussa kauniin kesäisessä säässä. Ihailin järjestelyjen toimivuutta – 500 hengen konferenssin suunnittelu ja toteutus on vaatinut monen hengen intensiivisen työpanoksen pitkin kevättä ja kesää – ja luonnollisesti näiden varmasti pitkiksi venyneiden päivien aikana.   Oma OHO-hankkeen työpajamme toteutettiin Åbo Akademin uusituissa, mutta niin perinteikkäissä tiloissa: ASA-talo kertoi omaa tarinaa lähimenneisyydestämme, jolloin Suomessa kannatti valmistaa tv-vastaanottimia parinkin eri valmistajan toimesta. Eikä siitä itse asiassa nyt niin kauan ole – vai onko kirjoittaja sen verran ikääntynyt, että aikaperspektiivi vääristyy vääjäämättä. Ehkä näinkin.

Vaikka tv-lähetysten seuraaminen tänä päivänä tuskin enää tarjoaa minkäänlaista yhteisöllistä kokemusta ehkä urheilulähetysten seuraamista lukuun ottamatta, toivoaksemme yhteisöllisen pedagogiikan työpajamme sisältö oli paremmin ajassamme kiinni. Tai ehkä jopa sitä pikkuisen edellä. Jotkut asiat ihmisyydessä ja opiskelussa ja oppimisessa ovat ehkä tabletin ruutua suurempia, kuitenkin.

Parisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta korkeakoulupedagogian kehittäjää oli valinnut omaan ohjelmaansa   Yhteisöllinen ja osallisuutta edistävä pedagogiikkaa-työpajan.  Työpajassa avattiin ’Yhteisöllisen pedagogiikan koulutussarjaa’, jota Jyväskylän yliopistossa pilotoitiin kevätlukukaudella 2018. Koulutussarja oli suunnattu valikoiduissa opetuksen kehittämishankkeissa toimivalle opetushenkilöstölle oman kehittämistyön voimavaraksi.

Koulutussarja koostuu neljästä temaattisesta kolmen tunnin koulutuskokonaisuudesta: Ryhmädynamiikka ja turvallinen ryhmä, Toimijuutta edistävä pedagogiikka, Omat tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä Opiskelijoiden hyvinvointia tukeva pedagogiikka.   Hektisessä yliopistoarjessa ajan löytäminen tällaiseen koulutukseen osallistuminen on haastavaa, mutta koulutussarjan anti koettiin sen verran merkityksellisenä, että jokaisesta opetuksen kehittämishankkeesta oli aina vähintään kaksi henkilöä paikalla.Turku1

Hankeopettajien kokemusta  koulutussarjasta ja sen merkityksestä heidän opettajuutensa kehittymisessä tutkitaan parhaillaan, mutta tässä PedaForumin työpajassa halusimme esittää koulutussarjan idean ja tematiikan uudelle yleisölle ja saada siitä palautetta ja kehittämisideoita.

Meille työpajan vetäjille – Ulla Klemola, Mari Laine ja Juha Lahti – oli keskeistä pyrkiä myös käyttämään omassa työpajassamme yhteisöllisen pedagogian toimintatapoja eikä vain puhua niistä. Työpajaa käynnisteltiin aivan kuin olisimme aloittamassa useamman tapaamisen mittaisen pedagogisen ryhmäprosessin.  Pyrimme pitämään oman osuutemme ’puhuvina päinä’ minimissä: pääpaino työpajassa oli pyramidimainen vertaiskeskustelu, jonka ytimet tiivistettiin ’post-it’-lapuille.  Reilun tunnin mittaisena työpajan aikana pääsimme vain riipaisemaan pintaa; työskentelytapa kuitenkin mahdollisti yllättävänkin syvällisen korkeakoulupedagogisen keskustelun syntymisen. Mitä ehkä sittenkin voisi tehdä arjessa toisin, joka palvelisi niin opiskelijaa kuin korkeakoulupedagogiakin; oppimista ja opiskelua. Mistä ja miten löytyvät ne pienet ’toisin tekemisen mahdollisuuksien ikkunat’, jotka korkeakouluopettajan olisi reaalimaailmassa mahdollista avata uupumatta pedagogisen uusiutumisen liiallisiin paineisiin? Tällaiseen tarpeelliseksi koettuun keskusteluun on korkeakoulujen arjessa harvoin aikaa – jos silloinkaan.

Koulutussarja koettiin teemoiltaan mielenkiintoisena ja tärkeänä hiukan erilaisena avauksena opetushenkilöstön työn tukemisessa ajassamme, jossa digitaalisuus ja tehokkuuspuhe ovat keskiössä.  Puhe kohtaamisesta ja ihmisestä – yhteisöllisyydestä tai osallisuudesta –   loistaa poissaolollaan.  Tähän valtakunnallinen OHO-hanke pyrkii osaltaan tuomaan uusia avauksia.

–Juha Lahti

Yhteisöllistä pedagogiikkaa luomassa – OHO!-koulutussarja Jyväskylän yliopistossa

  • Oletko ihmetellyt, miksi kukaan ei puhu, vaikka kuinka siihen tunneillasi kannustat?
  • Huolestuttaako sinua opiskelijat, joiden opiskelumotivaatio hiipuu ja jotka jäävät yksin?
  • Hukkuuko opiskelijasi massaan?
  • Etsitkö uusia toimintatapoja ja taitoja edistää yksilöiden ja ryhmien oppimista?
  • Miten opettajana voit edistää opiskelijoittesi hyvinvointia?

Osana OHO!-hanketta ja vastauksena näihin kysymyksiin järjestimme Jyväskylän yliopistossa koulutussarjan edistämään opettajien yhteisöllisen pedagogiikan taitoja. Kuusi kehittäjäopettajatiimiä eri tieteenaloilta kokoontui yhteen vaihtamaan ajatuksia ja oppimaan käytännön työkaluja tukemaan opiskelijoidensa oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Yliopistomme OHO!-asiantuntijat toimivat opettajien sparraajina.

Koulutussarja koostui neljästä temaattisesta, kolmen tunnin mittaisesta kokonaisuudesta. Ensin paneuduttiin kysymykseen turvallisesta ryhmästä ja sen merkityksestä sekä kokeiltiin käytännössä erilaisia ryhmää tukevia menetelmiä. Toisena teemana oli opiskelijan toimijuus ja sen edistäminen pedagogiikan keinoin. Opettajat pohtivat muun muassa sitä, miten omassa opetuksessa voisi lisätä opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksia ja siten vahvistaa myös työelämässä olennaista osaamista.

Omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja pääsi tiedostamaan ja harjoittelemaan kolmannella koulutuskerralla. Opeteltiin aktiivisen kuuntelun taitoa, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä ohjaamisen ja tukemisen taidoista sekä huomattiin myös omien vuorovaikutustapojen vahvuuksia. Viimeisen kokoontumisen aiheena oli opiskelijan hyvinvointitaitojen tukeminen. Vaikka emme voi estää elämän kolhuja tai henkistä pahoinvointia, voimme tarjota opiskelijoillemme taitoja selvitä niistä, myös osana kurssejamme.

Koulutussarja jätti jälkeensä innostuneen ja välillä myös ”snadisti ristiriitaisen” olon, kuten eräs opettajista totesi. Silmät aukesivat monelle tärkeälle asialle. Jotta opettajat eivät jää yksin soveltamaan oppimaansa, saavat he OHO!-asiantuntijoista itselleen kummin ensi syksyksi. Kummi toimii keskustelukumppanina, peilinä ja asiantuntija-apuna opettajatiimille. Näin yhteisöllinen ja osallisuutta edistävä pedagogiikka kehittyy ja löytää uusia muotoja – opiskelijoidemme parhaaksi.

Lisätietoja:

Ulla Klemola
Opetuksen kehittämispäällikkö
Jyväskylän yliopisto

Ps. Tule kuulemaan lisää OHO!-koulutussarjasta ja sen alustavista tutkimustuloksista PedaForum-päiville 15.8.18 Turkuun.

 

 

 

 

Esteetön opiskelu korkeakoulussa

Korkeakoulujen saavutettavuus sirpaletietona verkkosivuilla

Korkeakoulujen saavutettavuuteen liittyvät tiedot ovat edelleenkin vain harvoin selkeästi ja koordinoidusti esillä julkisilla verkkosivuilla. Tilanne on kymmenessä vuodessa parantunut, mutta tietoa joutuu edelleen hakemaan useista paikoista. Parantamisen varaa löytyy lähes kaikilta korkeakouluilta.